Yhdistyksen jäsen, suurlähettiläs emeritus Aapo Pölhö kuoli 19.7.2023. Hän oli 71-vuotias. Oheisena Helsingin sanomissa ollut muistokirjoitus. Siihen voisi lisätä, että ennen ulkoministeriöuraansa hän toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) sihteeristössä ja myös sen, että hän oli puolueen (SDP) asiantuntijoita ulkopolitiikan alueella mm. sisarpuolueiden (esim. Saksan SPD)suuntaan. Lähtiessään maailmalle hän siirtyi Opiskelijoiden sos.dem.yhdistyksestä Kruununhaan yhdistykseen. Muistan vielä kun yli 40 vuotta sitten kävin hakemassa jäsenlomakkeen hänen kotoaan; hän asui silloin Rauhankadulla. Hän oli yhdistyksen jäsen kuolemaansa saakka. Tietenkään hän ei yhdistyksen toimintaan ehtinyt paljoakaan osallistumaan. Kun yhdistys järjesti 60-vuotistapahtumana matkan Brysseliin (2010), niin kävimme tapaamassa häntä NATO:n tiloissa, missä hän piti perusteellisen alustuksen NATO:n periaatteista ja toiminnasta. Yhdistyksen kokouksessa hän kävi viime vuonna esittämässä asiasta päivitetyn version. Teksti löytyy yhdistyksen sivulta. Viime aikoina hän kirjoitti yhdessä Pasi Patokallion kanssa Helsingin Sanomiin useita yleisönosastokirjoituksia NATOsta ja maailmatilanteesta (mm. Ukrainan sodasta).

14.8.2023 Matti Simola

====================================================================

Näin kollega muistelee Aapoa:

Aapo Pölhö 1951–2023

Suurlähettiläs Aapo Pölhö kuoli 19. heinäkuuta 2023 Helsingissä. Hän oli 71-vuotias, syntynyt Helsingissä 5. syyskuuta 1951.

Pölhö oli jo nuorena kiinnostunut maailman menosta. Hän teki vanhempiensa tukemana kauaskantoisen ja siihen aikaan – 1960-luvun puolivälissä – tuiki harvinaisen päätöksen: hän lähti opiskelemaan lukiovuotensa ulkomaille.

Pölhö haki ja pääsi arvostettuun United World College of the Atlantic -oppilaitokseen Walesissä. Sieltä hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1970. Opintojaan Pölhö jatkoi Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi vuonna 1976.

Samana vuonna hän aloitti uransa ulkoministeriössä ja jatkoi diplomaattina aina eläköitymiseensä saakka vuonna 2017, viimeisenä suurlähettiläspostina New Delhi.

Diplomaatin ensimmäinen ulkomaanposti on kuin ensirakkaus, sanotaan. Pölhölle ensimmäinen posti Bagdad jäi kuitenkin mieleen toisenlaisena kokemuksena. Saddam Husseinin Irak aloitti sodan naapuriaan Irania vastaan syksyllä 1980, vain vuosi sen jälkeen, kun Pölhö perheineen oli asettunut Bagdadiin.

Iranin ohjuksia sateli myös Bagdadiin. Perhe lähti evakkoon, mutta Pölhö jatkoi työtään. Kiinnostus Lähi-itään oli kaikesta huolimatta virinnyt. Hän palasi sinne parikymmentä vuotta myöhemmin, ensin suurlähettilääksi Kairoon ja sen jälkeen Afrikan ja Lähi-idän osaston päälliköksi ulkoministeriöön.

Kun Suomi valittiin YK:n turvallisuusneuvostoon kaudeksi 1989–1990 ja minut Suomen valtuuskuntaan, jouduin etsimään itselleni seuraajan Geneveen, jossa silloin olin Suomen edustajana YK:n aseidenriisuntakonferenssissa. Löysin seuraajakseni Pölhön. En tuntenut häntä entuudestaan mutta tiesin hänen kiinnostuksensa aseidenriisuntaan ja turvallisuuspolitiikkaan. Tästä alkoi vuosikymmeniä kestänyt yhteistyömme ja ystävyytemme.

Genevessä Pölhö oli mukana neuvottelemassa sekä ydinkokeiden että kemiallisten aseiden kieltoa. Hänen asiantuntemustaan arvostettiin siinä määrin, että Suomi asetti hänet myöhemmin ehdokkaaksi Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:n pääjohtajaksi. Valituksi tuli kuitenkin turkkilainen diplomaatti.

Geneven jälkeen Pölhön ura jatkui turvallisuuspolitiikan parissa, ensin turvallisuuspolitiikan toimiston päällikkönä ja vuosia myöhemmin Brysselissä, Suomen Nato-edustuston päällikkönä. Pölhö pyrki edistämään yhteistyötämme Naton kanssa siinä määrin kuin se oli hänelle tarkkailijana mahdollista. Hän kannatti jo varhain Suomen Nato-jäsenyyttä ja ehti vielä ilokseen nähdä, kun Suomesta vihdoin tuli puolustusliiton jäsen tänä keväänä.

Aapon elämä ei kuitenkaan ollut pelkkää työtä. Hän oli mainio seuramies, hyvän viinin ja ruuan ystävä. Kävimme vaimoinemme viiniretkillä Australiaa myöten. Eläkeläisinä söimme ostereita Helsingissä kerran kuussa.

Pasi Patokallio

Kirjoittaja on Aapo Pölhön suurlähettiläskollega.