Kruununhaan yhdistyksen vaiheita

Elomme päivät

Hyvät ystävät

Kruunuhaan sos.dem.yhdistyksen perustamisesta tulee toukokuussa 2020 kuluneeksi 70 vuotta. Tarkoitus oli järjestää tilaisuus tapahtuman juhlistamiseksi ja muistelemiseksi (13.5.2020). Koronavirus ja sen johdosta syntyneet rajoitukset aiheuttivat se, että tilaisuus yhdessä lukemattomien muiden tilaisuuksien kanssa jouduttiin peruuttamaan ja päätettiin palata asiaan tulevana syksynä.

Tässä vaiheessa kuitenkin ajattelin julkaista pari yhdistyksen alkuvaiheita käsittelevää tekstiä.

Ensin yhdistyksen perustajajäsenen ja sihteerinä toimineen Vieno Aarnion mainioita muistelmia yhdistyksen alkutaipaleelta 1960-luvun lopulle saakka.

Toisena on 30-vuotisjuhlissa vuonna 1980 esitetty yhdistyksen suppeahko historiikki sekä toiminnan tarkastelu silloisen näkemyksen pohjalta.

================================================================

Vieno Aarnio

Muisteloita Kruununhaan sosialidemokraattisen  yhdistys ry:n synnystä ja alkutaipaleelta

Kaupunginosan historiaa

Kruununhaka on Helsingin vanhin kaupunginosa, sen asutus alkoi 1640-luvulla, silloin kun Helsinki muutettiin Vantaan suulta nykyiselle paikalleen, silloiselle Vironniemelle.

Ensimmäisen asemakaavan Helsinki sai 1812, jossa Kruununhaka jaettiin katuihin ja kortteleihin.

Nimi juontaa alkunsa siitä, kun aluetta käytettiin kruunun hevosten laidunmaana. Pohjoissataman rantaa alettiin täyttämään jo 1840-luvulla ja vuosisadan puolivälissä oli paikalle syntynyt satama, joka oli kauan kaupungin ainoana satama-alueena.

Julkisia rakennuksia kohosi useita, joita vielä tänäkin päivänä säilytetään uuden rakennuskulttuurin ohella.

Tällä historiallisella kaupunginosalla asuvien sosialidemokraattisesti ajattelevien henkilöitten kesken syntyi ajatus, että pitäisi perustaa kaupunginosan nimeä kantava sosialidemokraattinen yhdistys.

Muistelon kirjoittajan huomio kiintyi, muutettuani asumaan Kirjantyöntekijäkadulle, erääseen asiaan.

Jokainen kevät, Yrjön päivänä kokoontui suuri joukko lapsia johtajineen partiopukuihin pukeutuneina Kirjatyöntekijänkadun ja Pohjoisrannan reunamalle, He järjestäytyivät juhlakulkueeseen.

Tätä katselin hieman kaihoisin mielin, en todella halveksinut heidän pyrkimyksiään.

Heräsi voimakas halu nähdä omin silmin joskus sosialidemokraattisen puolueen yhdistystoimintaa, kaupunginosan tunnuksella Kruununhaka, sekä e.m. varhaisnuorisojaosto Nuoret Kotkat, jotka temmeltäisi samoilla alueilla missä partiolaisnuoretkin.

Kruununhaan asukkaat näin silmissäni aivan tavallisina työtä tekevinä ihmisinä.

Niinpä kokoontui joukko sosialidemokraatteja Kirjatyöntekijänkatu 10:n kerhosaliin 5. päivänä toukokuuta 1950 klo 19.00 keskustelemaan ja päättämään yhdistyksen perustamisesta. Sos.dem.kunnallisjärjestöstä saapui toveri Toivo Hänninen, jonka alustuksen pohjalta keskusteltiin ja päätettiin perustaa yhdistys, jonka nimeksi yksimielisesti hyväksyttiin Kruununhaan sosialidemokraattinen yhdistys. Jäsenmaksuksi hyväksyttiin 35 mk kuukaudessa ja kannatusjäseniltä 15 mk kuukaudessa.

Johtokuntaan valittiin yksimielisesti: Lauri Aarnio, Salomo Laasonen, Airi Rantanen, Yrjö Koskiniemi, Reino Vihavainen ja Paavo Stenberg.

Puheenjohtajana toimi aluksi Lauri Aarnio ja sihteerinä Salomo Laasonen ja rahastonhoitajana toimi uskollisesti yhdeksän vuotta Yrjö Koskiniemi.

Yhdistys rekisteröitiin elokuun 19. päivänä 1950 numerolla 55676.

Ensimmäisessä vuosikokouksessa vaihtui johtokunta ja puheenjohtajaksi valittiin Salomo Laasonen ja sihteeriksi Holger Liljeström.

Yhdistyksen perustaminen tapahtui ajankohtana, jolloin käytiin ankaraa taistelua kommunistien kanssa. Nuoren yhdistyksen jäsenet joutui kovalle koetukselle monissa tehtävissä, vaalikamppailuissa ynnä muissa.

Samoihin aikoihin käytiin ankaraa kamppailua Työväen urheiluliiton säilyttämiseksi sosialidemokraattisella pohjalla. Näinä aikoina perustettiin urheiluseura, joka sai nimekseen Kruununhaan suunnistajat ry, jossa oli jäseniä parhaimmillaan yli 11000.

Kruununhaan yhdistyksen jäsenistä ei kukaan kieltäytynyt tekemästä työtä rajattomasti suojellakseen kommunisteilta Työväen urheiluliiton. Tämä on syytä mainita muistelmaa laadittaessa.

Sitkeän taistelun tulos oli se, että jonkin aikaa saimme rauhassa toimia yhdistyksessä ja jaostoissa kommunistien häiritsemättä meitä.

Kauan ei kuitenkaan jatkunut rauhallinen olotila.

Oman puolueemme keskuudesta lähti liikkeelle hajottavia voimia. Ne voimat tunnetaan vieläkin nimellä Skogilaiset tai Simonistit. Kruununhaan yhdistyksessä on ollut niin valistuneita ja aatteelle uskollisia jäseniä ettei mitään rakoilua syntynyt. Kaikki yhtenä naisena  ja yhtenä miehenä käytiin ”puolustustaisteluun” naapuriyhdistysten eheänä säilymisen puolesta.

Yhdistykseen on kuulunut alajaostoina, naisjaosto, nuorisojaosto ja nuoret kotkat jaosto.

naisjaoston kantavina voimina ovat toimineet Lyyli Lehtinen, sihteerinä, Sylvi Salminen ja Toini Lehtonen rahastonhoitajana, Katri Härkönen lyömättömänä emäntänä, Hanna Möttönen, Susanna Eriksson, Saimi Kasurinen aina valmiina kaikkeen palveluun, Saima Wesslin, joka lahjoitti ensimmäisen nilkkasukat naisjaostolle myyntiin (silloin elettiin vielä pula-aikaa, sukkalangat olivat kortilla) ja Vieno Aarnio jaoston puheenjohtajana. Jos olen unohtanut jonkun henkilön, suotakoon minulle anteeksi.

Tiedetään, että järjestöelämän piiriin kuuluu nousu- ja laskukausia. Siihen on syynä esimerkiksi asunnon siirtyminen toiselle kaupunginosalle tai vielä kauemmaksi.

Toimivat henkilöt joutuvat luopumaan rakkaaksi tulleista tehtävistä sekä niistä henkilöistä joiden kanssa tottuneesti on toiminut ja joita kaipaa. Yksi asia on selvä. Yhteinen luja tietoisuus, uskollisuus sosialidemokratialle.

Kruununhaan sos.dem.yhdistyksen jäsenistö on kokenut veren vaihdunnan. Se on tapahtunut onnellisten tähtien alla. Yhdistys on saanut nuorta väkeä jäsenpiiriinsä. Nuorissa on sosialidemokratian tulevaisuus, Heille Varoituksena. Säilyttäkää sosialidemokraatin lippu puhtaana. Nämä varoituksen sanat on lausunut aikoinaan Oskari Tokoi.

Yhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet edellä mainittujen lisäksi Eino Piimies, Eino Anttila, Eero Kaukinen, Olavi Hurri.

Sihteereinä edellä mainittujen lisäksi Holger Liljeström, Vieno Aarnio, Kairamo

Rahastonhoitajina edellä mainitun lisäksi Katri Härkönen, Tauno Sillgren.

Muistelon on laatinut Vieno Aarnio.

——————————————————————————————————————–

Kruunuhaan sos.dem.yhdistys ry 30 vuotta

Lyhyt historiikki (1980)

Kruununhaka on vanhinta Helsinkiä ja perinteisesti se on ollut kaupungin ja koko maan keskus hallinnollisesti, poliittisesti ja taloudellisesti. Työväenliikkeen laitokset ovat kuitenkin sijoittuneet muualle ja Kirjan talo on ainoa työväenliikkeestä muistuttava paikka Kruununhaassa. Tosin suurten joukkotilaisuuksien järjestäytymis- ja pitopaikkoja alueelta löytyy jos hakemaan ryhdytään.

Perinteisesti Kruununhaka on ollut porvarillinen paikka. Helsingin sos.dem.kunnallisjärjestön papereista löytyy kertomus erään toverin kävelyretkestä halki kaupungin 1930-luvulta ja siinä hän toteaa ylitettyään Pitkänsillan pohjoisesta etelään tulleensa aristokraattiseen Kruununhakaan. Sosialidemokraattien kannatus olikin niinä vuosina todella pientä näillä kulmilla.

Aika on tietysti hieman muuttunut ja voimasuhteet myös. Mutta Kruununhaan porvarillinen yleisilme on säilynyt. Nykyisin noin joka viides kaupunginosan kaduilla kulkevista on sosialidemokraatti kun keskimäärin joka neljäs on demari. Pohjoisrannassa sosialidemokraatti on vielä harvinaisempi ilmestys ja eräissä kortteleissa yleisempi. Viime vuosina Kruununhaka on vaalituloksissa seurannut koko eteläisen kantakaupungin suuntausta: 1970-luvun alussa kannatus (sd) oli lähes 25 % ja vuosikymmenen mittaan kannatus on laskenut lähelle 20 %:a. Samaan aikaan väestö on vähentynyt 20 % konttoristumisen, liikenteen haittojen, eräiden palvelujen puutteellisuuden tai puuttumisen takia. Vanhusten määrä on kasvanut ja nuorison sekä lasten osuus vähentynyt.

Kaupunkisuunnittelulla olisi suuri merkitys Kruununhaan kehittymiselle. Hyvä suunnitelmia on olemassa, mutta toteutus antaa odottaa itseään. Mikäli asuntoja saataisiin takaisin asumiskäyttöön, läpikulkuliikennettä rajoitetaan, päivähoito- ja koulupalvelut saadaan kuntoon sekä ulkoilu- ja virkistäytymismahdollisuuksia parannetaan ja nuorille luodaan toimintatiloja, niin on toivoa saada kaupunginosan väestörakenne monipuolisemmaksi kuin nyt ja hyvin todennäköisesti tämä lisäisi sosialidemokraattien kannatusta alueella.

Kruununhaan sos.dem.yhdistyksen perustaminen liittyy 1940-luvun lopulla alkaneeseen työväenliikkeen alueelliseen uudelleen organisoitumiseen. Vielä 1940-luvulle saakka yhdistyksen kattoivat yleensä laajan alueen ja suurimmalla osalla oli myös omatoimipaikka. Työväenyhdistykset olivat silloin laaja-alaisia kulttuurijärjestöjä. Työväenliikkeen jakautuminen myös laillisesti aiheutti uusien yhdistysten perustamista ja lisääntynyt vaalikamppailu aiheutti nimenomaan alueellisten yhdistysten perustamista. Samalla kuitenkin uusilta yhdistyksiltä jäi kulttuurijärjestön rooli vähemmälle ja niistä tuli pääasiassa vaalityön tekijöitä. Oman työväentalon puuttuminen vaikutti myös tähän kehityssuuntaan. Vaalityö tehostui mutta kulttuurityö kärsi.

Samaan aikaan kun Kruununhakaan perustettiin yhdistyksiä myös muihin kantakaupungin osiin ja hieman myöhemmin Kallioon.

Ensimmäisen vuosikertomuksen mukaan oli muutamien Kruununhaassa asuvien puoluetovereiden keskuudessa kytenyt ajatus paikallisen yhdistyksen perustamiseksi. Asiasta käytiin yksityisiä keskusteluja kunnes vihdoin ryhdyttiin tuumasta toimeen ja kutsuttiin Kruununhaassa asuvat puoluetoverit kokoon. Kirjalla 5.5.1950 pidettyyn kokoukseen saapui 15 toveria ja yhdistys perustettiin. Innostus alussa olikin melkoinen sillä ensimmäisissä kokouksissa kävi 15 – 21 toveria.

1950-luvulla yhdistyksellä oli melkoisesti toimintaa vaikka jäsenmäärä pysyi suhteellisen pienenä. 1950-luvulla yhdistyksessä toimi jaostoja, erityisen aktiivisesti naisjaosto. Kruununhaan sos.dem.nuoret oli ajoittain kaupungin aktiivisimpia nuoriso-osastoja, vaikka se ei yhdistyksen yhteydessä toiminutkaan. Olipa yhdistyksen edustajilla yhteyksiä myös Kruununhaan suunnistajiin.

Jäsenmääriä tarkastellen muodostavat vuodet 1950-1963 yhdistyksen ensimmäisen  vaiheen sillä puoluehajaannus ei näytä yhdistyksen  toimintaan kovinkaan paljon vaikuttaneen. Näinä vuosina puheenjohtajina toimivat Lauri Aarnio, Reino Vihavainen, Salomo Laasonen, Eino Piimies, Eino Anttila ja Eero Kaukinen.

Seuraava vaihe yhdistyksen toiminnassa alkoi vuonna 1964 jolloin jäsenmäärä yli kolminkertaistui. Suurin ansio tästä kuuluu tovereille Olavi ja Liisa Hurri, jotka tuolloin muuttivat Kruununhakaan. He vetivät uusia jäseniä mukaan toimintaan ja varsinkin järjestötoimitsijoiden, kulttuurityöntekijöiden ja koulutustyöntekijöiden osuus jäsenistössä oli melkoinen. 1950-luvulla jäsenistö oli koostunut talonmiehistä, kirjatyöntekijöistä, henkisen työn tekijöistä ja perheenjäsenistä.

Seuraava jäsenmäärän nousuvaihe alkoi vv. 1972-1973 jolloin jäsenmäärä  ensimmäisen kerran ylitti 50:n rajan ja 1980-lukua kohden luku on hiljalleen kasvanut ollen nykyisin lähellä 80 (ennen Katajanokan yhdistyksen perustamista jäseniä olikin yli 80). Yhdistyksen jäsenpohjassa on myös tapahtunut muutoksia. Lähes ¾ jäsenistä on nykyisin niin paljon puhuttuja toimihenkilöitä: valtion, kunnan, järjestöjen ja laitosten palkkalistoilla olevia. Ammattiliitoittain tarkastellen suureksi osaksi  VTVL:n ja TVK:n jäseniä. Tämä osoittaisi ehkä sitä, että toimihenkilöt ovat kiinnostuneet alueellisesta järjestäytymisestä Sos.dem.puolueeseen.

Jos vielä palataan yhdistyksen puheenjohtajiin, joita 30 vuodenaikana on ollut 15, joten keskimääräinen kausi on ollut kaksi vuotta. Olavi Hurrin jälkeen johdossa ovat olleet Elis Sainio, Teuvo Nuorttila ja 1970-luvulle tultaessa Leevi Häikiö, Erik Manninen, Veijo Kuparinen, Terttu Utriainen, Kirsti Palanko-Laaka ja viime vuosina Matti Simola.

Tällä hetkellä yhdistys sijoittuu kooltaan Helsingin alueellisten puolueosastojen joukossa noin sijalle 10. Alueen poliittista taustaa ajatellen sijoitus on ehkä yllättävän korkea, mutta vahvaa sosialidemokraattista aluetta ei aina vastaa vahva yhdistys ja päinvastoin. Yhdistyksen erikoisuuksiin kuuluu myös se, että suurin osa jäsenistä asuu Kruununhaan ulkopuolella, tosin lähes kaikki ovat joskus asuneet Kruununhaassa, mutta kaupunkisuunnittelun ja maan omistuksen vinoutumien ja virheiden, lyhyesti sanottuna porvarillisen Helsingin asunto-, liikenne-, koulu-, päivähoito- ja vapaa-ajan politiikan takia joutuneet muuttamaan pois. Kantakaupungin kehittäminen asukasystävällisemmäksi vaatii siis työtä yhdistykseltä ja sos.dem. järjestöiltä. Se vaatii muutosta koko kaupungissa.

Matti Simola