
Yhdistyksen pitkäaikainen jäsen ja aktiivi, rovasti Orlando Molina on kuollut 81-vuotiaana. Orlando oli kulkenut pitkän tien Kruununhakaan. Hän oli syntynyt Tachirassa Venezuelassa ja valmistunut kotimaassaan roomalais-katoliseksi papiksi. Vuonna 1968 hän osallistui kielikurssille Englannissa ja tapasi siellä suomalaisen teologin Seija Skytän. He alkoivat seurustella ja Orlando luopui katolilaisuudesta ja siirtyi luterilaiseen kirkkoon. Avioliiton he solmivat vuonna 1969 ja poika syntyi seuraavana vuonna. Orlando sai töitä Hollannista, jonne perhe muutti. Vuonna 1970 Orlando sai stipendin Yhdysvaltoihin St.Paulin luterilaiseen seminaariin Minnesotaan. Perhe muutti sinne ja Orlando valmistui luterilaiseksi papiksi 1972.

Orlando sai sitten papin paikan Chilestä, sen pääkaupungin Santiagon köyhälistökorttelista. Koko perhe oli silloin Chilessä kun siellä tapahtui sotilasvallankaappaus (1973) ja sen tapahtumat olivat jääneet syvälle hänen mieleensä. Luterilainen kirkko puhui vahvasti ihmisoikeuksien puolesta ja olosuhteet vuoteen 1975 tultaessa olivat Chilessä muuttuneet niin vaarallisiksi, että perhe palasi Suomeen. Orlando ei heti voinut toimia pappina täälllä koska hän ei ollut Suomen kansalainen. Vaimo sai työpaikan Naantalista ja Orlando työskenteli siellä satamamiehenä, opetti kansalaisopistossa ja opiskeli suomea. Kansalaisuuden hän sai vuonna 1977 ja kansalaisuuden saatuaan hänet palkattiin Suomen lähetysseuraan.
Lähetysseura lähetti pariskunnan vuonna 1979 Tansaniaan, missä he toimivat Makumiran pappisseminaarissa vuoteen 1982. Sitten he palasivat Helsinkiin, missä Seija Molina toimi Helsingin seurakunnissa ja Orlando jatkoi Suomen lähestysseurassa. Maahanmuuttajatyöhön hän siirtyi 1996 ja jäi eläkkeelle vuonna 2005 Helsingin ja Espoon hiippakuntien maahanmuuttajatyön sihteerin virasta. Kirkollisia tehtäviä hän hoiti aivan viimeisiin vuosiin saakka. Chile oli myös muistoissa ja hänen merkityksensä siellä oli tunnustettu, hänet oli mm. kutsuttu chileläisiä pelastaneen konsuli Ilkka Jaamalan hautajaisiin pari vuotta sitten.
SDP:n jäseneksi Orlando liittyi vuonna 1989 ja toimi useita vuosia Kruununhaan yhdistyksen johtokunnassa osallistuen muutamia kertoja myös piirikokouksiin. Hän toimi Tuomiokirkkoseurakunnan luottamustehtävissä. Kunnallispolitiikassa hän oli mukana sosiaalilautakunnan jaostojen jäsenenä ja varajäsenenä sekä viimeisiin vuosiin saakka vaalilautakuntien jäsenenä, erityisesti kiiteltiin hänen osallistumistaan laitoksissa kiertäneiden vaalilautakuntien töihin. Viime syksynä (2021) Orlando ilmoitti ettei hän terveydellisistä syistä enää pysty osallistumaan kokouksiin ja jäi pois johtokunnasta ja muista tehtävistä.
Eija Eskon muistamaa Orlandosta;
Joskus 1990-luvun puolivälissä Malmin seurakunnan alueella Tapanilan kirkossa järjestettiin Kansainvälisiä messuja eri kielillä. Orlando oli tärkeä henkilö siellä. En muista millä kielillä – varmaankin espanjan tai englannin – hän antoi panostaan. Asuin lähellä ja kävin siellä joskus.
Siellä Tapanilassa siis näin miten Orlando oli mukana ennakkoluulottomassa ja lämminhenkisessä suvaitsevassa työssä. Paljon maailmaa nähnyt ja eri kulttuureissa (Venezuelasta lähtöisin, Chilen kokenut) elänyt hengen mies.
Joitakin kertoja vuosien varrella olin kosketuksissa Orlando Molinan kanssa, kun olin Malmilla mukana seurakuntaneuvostossa ja lisäksi varajäsen Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa demarina. Lyhyet kohtaamiset koin ystävällisinä ja kannustavina.
Orlandolla oli kohtaamiinsa henkilöihin arvostavasti kuunteleva suhtautuminen ja hyvä muisti. Hämmästyin, kun Kruunuhaan yhdistykseen tultuani hän muisti minut monen vuoden takaa. Hän kannusti minua siellä asettumaan Tuomiokirkkoseurakunnassa ehdokkaaksi srk-vaaleissa. Omalla listalla ei siellä olisi ollut läpimenon mahdollisuutta, mutta Orlando neuvoi viisaasti tulemaan mukaan Tulkaa kaikki -listalle.
Kaiken kaikkiaan koin, että hän kaikessa kyvykkyydessään ja laajan elämänkokemuksen omaavana oli viisas ja kiihkoton oikeudenmukaisuuden ja heikkoon asemaan joutuneiden (vainottujen) puolustaja.
Yhdistyksen puheenjohtaja Anneli Temmes puolestaan toteaa seuraavaa:
Minä en tuntenut Orlandoa yhtä pitkään kuin monet teistä, mutta heti alusta saakka koin hänet hyvin lämpimänä ihmisenä, jota oli helppo lähestyä, joka oli aina valmis kuuntelemaan ja joka oli aidosti kiinnostunut monista asioista. Viehättävä ihminen, aina ystävällinen. Orlando ei tuonut itseään mitenkään erityisesti esille mutta kun hän puhui ja otti kantaa asioihin, niin hänellä oli aina punnittua sanottavaa ja häntä halusi kuunnella.
Tärkeä ihminen on poissa.
Anneli
MS 14.5.2020
Lähteet:
Seija Molina: Sivullisen sanomaa – ajatuksia toiseudesta ja muukalaisuudesta (2020)
Sukuseura Skyttä – nettisivu

Orlando Molina (vasemmalla), vieressä Eija Esko
Siunaus toimitettiin Helsingin tuomiokirkossa 19.5.2022. Matka oli tosiaan ollut pitkä, sillä Tachirasta (Andeilla olevasta Venezuelan osavaltiosta) on matkaa Helsinkiin (googlen mukaan) 9627 km.
Sirkka Airamaa-Simola jätti punaisen ruusun arkulle:

Jaa tämä artikkeli